Elections approaching: are you ready?

 

BXL esitys kansi

Elections approaching – are you ready?

Fact-checking for educators and future voters

The French Finnish School of Helsinki was invited to present the voter literacy and media and information literacy pilot project in the “Fight disinformation with media literacy” event organised by Evens Foundation  supported by the European Commission Directorate-General for Communications Networks, Content and Technology. The workshop was realised together with the FactBarEDU.

Pirjo Sallinen and Valentina Uitto
Pirjo Sallinen and Valentina Uitto

 

You can download our presentation here: LFF voterliteracy presentation

In the same workshop, the English version of the new voter-literacy toolkit for educators was published. Download your copy here: Voter literacy toolkit EN

BOZAR conference venue
BOZAR conference venue

 

 

 

 

 

Advertisements

Vaalit tulevat – oletko valmis?

Totuus

Vaalit tulevat – oletko valmis?

Koulumme mediakasvatusprojekti on herättänyt kansallista ja kansainvälistä huomiota.

FaktabaariEDUn työryhmä valmisti sen pohjalta “Vaalit tulevat – oletko valmis?”- opetusmateriaalin EU vaalien seurantaan. Materiaalin kirjoittivat VTM Markus Neuvonen ja Petra Piitulainen-Ramsay (esimerkit).

PDF-materiaaliin voi tutustua tästä linkistä: Vaalit tulevat – oletko valmis

 

 

 

Kärsitkö koulustressistä?

Kärsitkö koulustressistä?

Ota talteen ainakin nämä uutisluokkalaisten viisi vinkkiä stressaantuneelle viivyttelijälle!

Kevät voi olla monelle oppilaalle ja opiskelijalle stressaavaa aikaa esimerkiksi kerääntyvien koulutöiden takia. Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun uutisluokkalaiset kokosivat parhaat niksit viivyttelevän opiskelijan avuksi.

Lue Helsingin ranskalais-suomalainen koulun oppilaan Agneta Truxin artikkeli, joka julkaistiin 24.4.2018  YLEn uutisluokassa!

Suulliset lähteet: Marja-Liisa Trux ja Tuisku Uski

Yle Uutisluokka

Pikapyrähdys tv-uutisstudiossa – mediakurssi otti selvää Ylen toimittajista kulissien takana

Mediakurssin toimittajaryhmä sai tilaisuuden tutustua aamu-tv- ja uutisstudioihin sekä Ylen verkkosivujen toimitukseen Ylen mediatalossa 16.1. Kyselimme toimittaja Silja Rauniolta ja uutisankkuri Hanna Visalalta, millaista toimittajan työ on nykypäivänä valtakunnan ykkösmediassa.

Tutustumiskierroksen alussa uutisankkuri Hanna Visala esitteli meille tv:n uutisstudiota ja kertoi, millaisia työvaiheita uutisten toimittamiseen liittyy ennen suoraa tv:n uutislähetystä.

Mediakurssi tutustumassa tv-uutisstudioon. Studio vaikutti luonnollisessa koossaan pienemmältä kuin tv-ruudussa. Neljäntenä oikealla Hanna Visala.
Mediakurssi tutustumassa tv-uutisstudioon. Studio vaikutti luonnollisessa koossaan pienemmältä kuin tv-ruudussa. Neljäntenä oikealla Hanna Visala.

HRSK: “Miten uutisjuttu syntyy Ylen tv:n uutistoimituksessa? Kuka tai ketkä päättävät mitkä aiheet valitaan, miten juttu rajataan ja mikä on jutun lopullinen sisältö? Saavatko toimittajat itse päättää mistä aiheista he kirjoittavat?”

Hanna Visala: “Meillä on aamuisin tällainen kokous, jossa katsotaan päivän agenda, eli mitä siellä on tulossa. Meidän eri toimitukset, kuten taloustoimitus ja politiikka, on seurannut jo valmiiksi esimerkiksi jotakin vaaleihin liittyvää. On toki myös valmiina tiettyjä aiheita, mutta uutiset ovat hetkessä kiinni, ja jos jotain tapahtuu samana yönä tai aamuna, niin sitten se agenda menee vähän uusiksi sen mukaan, mikä on päivän ykkösuutinen.”

Periaatteessa Ylen toimittaja tekee jutun sekä TV:lle että radioon ja kirjoittaa aiheesta vielä verkkoartikkelin. Joskus tämä pitää tehdä yhdessä päivässä ja usein on niin, että jos se on “päivän päälle” tapahtuma, niin sitä ei voi tehdä etukäteen, Visala kertoo. Toki tutkivassa journalismissa, tai jos on pöyhitty jotakin asiaa pitkään, on työlle enemmän aikaa.

Aamukokouksen jälkeen, kun toimittaja on saanut tehtävänannon tai lähtee työstämään itse keksimäänsä aihetta, on tavoitteena yleensä saada uutinen neljään eri radiolähetykseen. Kuvaaja on tietysti mukana, jos tehdään TV-uutinen. Päivän aikana tehdään haastattelu ja kirjoitetaan käsikirjoitus. Sen jälkeen se editoidaan leikkaamossa. Voi olla, että radiouutisen lisäksi tehdään TV:lle vain lyhyt sähke, jos kaikkea ei ole saatu valmiiksi. Ensimmäinen TV-versio menee kuuden uutisiin ja myöhemmin puoli yhdeksän uutisiin.

Visalan mukaan radio oli ennen nopein media, sen jälkeen TV, viimeiseksi verkkouutinen. Nyt tilanne on kääntynyt: verkkoon pitää saada uutinen heti, kun on varmistettu, että sen tiedot pitävät paikkaansa.

Uutisankkuri Hanna Visala HRSK:n toimittajaryhmän haastateltavana.
Uutisankkuri Hanna Visala HRSK:n toimittajaryhmän haastateltavana.

Kysyimme myös toimittaja Silja Rauniolta, miksi hän ryhtyi juuri tähän ammattiin.

Silja Raunio: “No, oikeestaan se oli ehkä vähän sattumaa. Olin itse kiinnostunut aikoinaan yhteiskunta- ja valtiotieteistä, ja journalismi on tavallaan sellainen hauska sovellus siitä, että voi olla tekemisissä yhteiskunnallisten asioiden kanssa. Ja sitten parhaimmillaanhan tämä voi vaikuttaa siihen, että yhteiskunnassa keskusteltaisiin enemmän joistain asioista, kuin aikaisemmin.”  

HRSK: “Mistä pidät eniten/vähiten työssäsi?”

Silja Raunio: “Pidän taitavista työtovereista ja siitä, että saan olla yhteiskunnallisten asioiden parissa. Vähiten pidän siitä, että työajat saattavat olla vaihtelevia ja välillä täytyy valvoa pitkään.”’

Silja Raunio tutustuttaa meidät verkkouutisten toimittamiseen.
Silja Raunio tutustuttaa meidät verkkouutisten toimittamiseen.

HRSK: “Mitä tietoja ja taitoja olet ottanut mukaasi lukioajoilta?”

Silja Raunio: “Meillä oli aikoinaan hyvä mediakurssi koulussa, ja myös hyvä äidinkielen, ilmaisutaidon ja historian opetus.

HRSK: “Miten aloittelevan toimittajan on mahdollista saada näkyvyyttä ja edetä urallaan?”

Silja Raunio: “Pitää olla aktiivinen, ja pitää myös olla paljon työnäytteitä, että voi näyttää työnantajille, että tällaisia juttuja mä olen esimerkiksi tehnyt.”

Silja Raunio: “Pidän taitavista työtovereista ja siitä, että saan olla yhteiskunnallisten asioiden parissa. Vähiten pidän siitä, että työajat saattavat olla vaihtelevia ja välillä täytyy valvoa pitkään.”’

Toimittajan työ elää siis nykypäivän mukana. Maailmalla sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, joten toimittajilla riittää varmasti jatkossakin tekemistä.

Vierailumme yleisradiossa oli lyhyt, ja haastattelua tehdessä aika tuntui kuluvan yllättävän nopeasti. Kaikkiin kysymyksiin emme saaneet vastausta, emmekä ajan puutteen takia ehtineet kysyä. Vartija sisäänkäynnin tiskillä ja “uutisdeskin” meluisa äänimaailma loivat asiallisen ja kiireisen tunnelman. Siitä huolimatta oppaamme olivat asiantuntevia haastateltavia, mikä teki vierailusta varsin mielenkiintoisen.

Paavo Honkanen

Smilla Särkkä

Mediakurssin toimittajat presidentinvaalipaneelin kisakatsomossa

Kuva 9

Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun mediakurssin toimittajat osallistuivat joulukuussa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa Faktabaarin järjestämään vaalipaneeliin. Tässä lyhennelmä Mikael Katajan artikkelista:

Mediakurssin toimittajat presidentinvaalipaneelin kisakatsomossa

Faktabaari järjesti 14. joulukuuta Helsingin yliopiston Tiedekulmassa presidentinvaalipaneelin kisakatsomon, johon HRSK:n lukiolaiset pääsivät osallistumaan. Vieraana kisakatsomossa presidentinvaaleja analysoimassa olivat muun muassa konkaritoimittaja Jarmo Mäkelä sekä politiikan tutkijat Johanna Vuorelma ja Juhana Aunesluoma.

Saapuessamme Helsingin yliopiston Tiedekulmaan tilasta huokui akateeminen ja inspiroiva ilmapiiri. Hämärä tila, jota valaisivat seinälle heijastetut hashtagit ja niitä seuraava twitterfeed. Faktabaari oli kehitellyt tilaisuuteen ohjelmanumeroksi vaalibingon, jota täytettiin vaalipaneelin aikana ehdokkaiden ladellessa kliseitä tai tavaramerkkilausahduksiaan.

Ylen vaalipaneelin pääaiheena oli jo edellisistä paneeleista tuttu ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

…..

Vaalitentin alettua huone hiljeni seuraamaan kaksituntista väittelyä. Paneelin viereen heijastettu twitterfeed aiheutti yleisössä lähinnä naurureaktioita, oli aiheena sitten Nils Torvaldsin tyylikkäät sukat tai Paavo Väyrysen kirjamainonta. Faktabaarin tiime teki suorana faktantarkistusta twitteriin, mutta paneelin puolivälissä hiljennettiin ääni hetkeksi, jotta paikan päällä olleet asiantuntijat saivat kerrottua tekemistään huomioista. He huomauttivat, etteivät muut ehdokkaat haasta niinkään presidentti Niinistöä, vaan toisiaan. Tämä näkyi myös ajoissa, mitä ehdokkaat olivat äänessä. Niinistö ylitti muut ehdokkaat paneelissa reilusti, jotkin jopa kaksinkertaisesti. Toinen asiantuntijoiden tekemä huomio oli Väyrysen ja Huhtasaaren suuri huomion määrä, haastavista ehdokkaista he saivat selvästi eniten aikaa puhua.

Presidentinvaalipaneelin loputtua Jarmo Mäkelä lausui omat johtopäätöksensä vaalipaneelikeskustelusta, minkä jälkeen Faktabaarin toimitus veti tilaisuuden yhteen faktantarkistuksen osalta. Mäkelä totesi, ettei Suomessa ole tällä hetkellä ulkopoliittista konsensusta, mutta jakolinjat eivät ole niin suuria kuin ehdokkaat antoivat paneelissa ymmärtää. Hänen mukaansa Paavo Väyrysen näkemykselle siitä, että länsi on aiheuttanut välirikon Venäjän kanssa, on yhtä suuri tukijoukko kuin sen vastakohdallekkin.

Faktabaarin toimitus kommentoi lopuksi, että paneeli oli linjassa edellisten kanssa ja että siinä oli vain vähän pureuduttavaa faktantarkistuksen kannalta. Huomiona oli myös se, että EU-asiat olivat vahvasti esillä, vaikka ne eivät suoranaisesti kuulu presidentin valtaoikeuksiin. Lopuksi toimitus totesi huumorimielessä, että mielenkiintoisin tarkistettava fakta koko paneelissa oli se, kuinka monta kirjaa Paavo Väyrynen oli loppujen lopuksi kirjoittanut, mihin ei loppujen lopuksi löytynyt yhtä ja selvää vastausta.

Mikael Kataja

 

Lue koko Mikael Katajan artikkeli illasta tästä!

Lähde:

Mikä mediakurssi?

 

 

Pekka Haavisto 5B:n haastattelussa: “Jo koulussa olin aktiivinen ympäristöasioissa”

Presidentinvaaliehdokas Pekka Haaviston haastattelu Heurekassa 17.12.2017

Haastattelijoina Alisa, Anaïs, Lumia ja Sarah  5B

haavisto

 

Mikä oli teidän toiveammattinne, kun olitte lapsi?

  • Ehkä 11 – 12 –vuotiaana luin Vauhdin maailmaa ja ajattelin, että rallikuskina olisi kivaa.

Miten teistä sitten tuli presidenttiehdokas?

  • No, se on pitkä tarina, mutta varmaan siihen vaikutti se, että jo koulussa tulin aika aktiiviseksi ympäristöasioissa ja rauhanasioissa, ja sitten koulun jälkeen se sama kaveriporukka jatkoi ympäristökysymysten ympärillä, suomalaisen luonnon ja luonnonsuojelun ympärillä. Koska olimme tyytymättömiä siihen, että mikään puolue ei puhunut luonnonsuojelusta ja ympäristöstä silloin kun me olimme nuoria, niin me perustimme oman puolueen, ja se on Vihreät. Olen ollut ihan alusta asti Vihreissä mukana ja kansanedustajana ja puheenjohtajana ja Euroopan Vihreiden puheenjohtajana. Tämä on toinen kerta kun olen presidenttiehdokkaana.

Viime kerralla onnistuitte pääsemään toiselle kierrokselle. Miten aiotte nyt parantaa suoritustanne?

  • Suorituksen parantaminen on aina haasteellista, mutta ei siinä oikeastaan ole mitään sellaista yhtä temppua. Se on se, että tapaa paljon ihmisiä ja vastaa niihin kysymyksiin, joita ihmiset esittävät eli käy ihmisten kanssa aidosti keskustelua. TV on aika tärkeä, tv-tentit. Siellä välillä joutuu puhumaan toisten päälle tai vähän varastamaan toisten puheenvuoroja. Se ei aina ole kovin kivaa, joutuu käyttämään kyynärpäitään. Siinä on kahdeksan ehdokasta, jotka kaikki haluaisivat olla yhtä aikaa äänessä, joten se on aika vaikeata. Ja sitten oikeastaan se sanoma, mitä asioita ajaa, eli puhun ympäristöstä, rauhasta ja suvaitsevaisuudesta, kaikkien ihmisten hyväksymisestä. Sitten jää ihmisille päätettäväksi, että ovatko ne tärkeitä asioita tämän päivän Suomessa.

Me olemme huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Voiko Suomen presidentti vaikuttaa siihen ja jos voi, niin miten?

  • Kyllä Suomen presidentti voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ensinnäkin kaikissa kansainvälisissä tapaamisissa ja neuvotteluissa, missä hän menee, hän voi ottaa sen ykkösasiakseen. Hän käy YK:ssa, tapaa maailman johtajia, tapaa Putinia tai Trumpia tai Kiinan johtoa, niin hän voi aina puhua myös näiden suurvaltojen johtajien kanssa ja tehdä esityksiä, eli me olemme nyt esimerkiksi arktisen neuvoston puheenjohtaja eli me voimme vaikuttaa arktisella alueella ilmastonmuutoksen torjuntaan jne. Ja on hirveän tärkeää, että emme ole passiivisia. Kun olin itse ympäristöministeri, olin aikanaan solmimassa ensimmäistä maailman ilmastosopimusta Kiotossa, Japanissa, ja nyt on jo useampia sopimuksia tehty sen jälkeen. Eli oikeasti politiikassa voi vaikuttaa, ja ilmastonmuutokseen pitää nimenomaan kansainvälisesti vaikuttaa, jotta kaikki maat sitoutuvat sen torjumiseen.

Minkälaisia ohjeita voisitte antaa meille viitosluokkalaisille, jos me haluaisimme päästä vaikuttamaan tärkeisiin asioihin?

  • Mielestäni ensinnäkin pitää olla aktiivinen koulussa. Toisaalta on ympäristöopetusta, mutta sitten voi olla semmoista piilovaikuttamista, joka menee väärään suuntaan. Jos ei kierrätetä roskia eikä lajitella eikä säästetä energiaa eikä sammuteta valoja tms., niin se vie väärään suuntaan. Omassa ympäristössä on hyvä olla tarkka ja miettiä, säästää energiaa ja säästää vettä. Toinen asia, mitä koululaiset voivat tehdä, ovat mielestäni kaikki mielipidekirjoitusten tekeminen tai videoiden tekeminen, missä tuo niitä omia mielipiteitä esiin, ja ehkä joidenkin tapahtumien järjestäminen. Olen ollut semmoisissa kouluissa, missä lapset ovat vaikka leiponeet pullaa ja keittäneet kahvia ja keränneet rahaa johonkin hyvään keräykseen: Punaisen Ristin keräykseen, WWF:n keräykseen tai jollekin ympäristöjärjestölle. Vaikka yksittäiset lahjoitukset ovat pieniä, niin sitten kun niitä tehdään monessa paikassa, niistä tulee iso summa. Eli voidaan aktiivisesti koettaa tukea jotakin, nostaa esiin sellaisia asioita, joita esim. luonnonsuojelusta haluaa, kun puhuit ilmastonmuutoksesta, niin joita haluaa nostaa esiin.

Eli siis kannattaa olla aktiivinen…

  • Joo, kannattaa olla aktiivinen. Ei kannata pelätä. Esimerkiksi suomalaisten perusongelma on, että me katsomme varpaisiimme ja mietimme, että mikä minä nyt olen tässä mitään sanomaan ja ei tämä oikeastaan minulle kuulu ja ehkä tässä joku muu osaa tehdä tämän paremmin. Ei kannata ajatella sillä tavalla, vaan kannattaa ajatella, että kun rupeaa tekemään, niin siinä tekemällä oppii ja tulee paremmaksi. Sitten kun joku sanoo vastaan, niin sitten rupeat miettimään, että mitäs sinä sanoit, mikäs olisi paras vasta-argumentti tuohon. Se kehittää myöskin  sinun omia taitojasi vaikuttaa.

Oletteko huomannut mitään valeuutisia presidentinvaalikampanjan aikana?

  • Joo, olen huomannut. Varmaan kaikista ehdokkaista, mutta esimerkiksi minusta itsestäni oli kesällä semmoinen valeuutinen, että kun on minun elämäkertani, missä kerron, mitä olen tehnyt, ja olen ollut Ulkopoliittisessa instituutissa tutkijana. Kesällä oli sellainen uutinen, että Haavisto valehtelee, että se ei ole ollut Ulkopoliittisessa instituutissa koskaan mikään vieraileva tutkija. Kun siitä on niin monta vuotta, niin minun piti mennä sinne Ulkopoliittiseen instituuttiin, että onko teillä vuosikertomukset. Aloin epäillä itseäni, kun joku väittää ihan päin naamaa. Vähän niin kuin joku voisi vain sanoa, että sinä et ole ranskalais-suomalaisessa koulussa. Sitten sinä menet katsomaan jostakin oppilasluettelosta, et kyllä minä olen täällä hei, minun nimeni on täällä. Niin minä tein. Otin valokuvan siitä vuosikertomuksesta ja lähetin sinne lehteen. Lehden toimittaja sitten, että onko tämä totta vai ei tämä väite. Minun piti lähettää omasta elämästä niin kuin pala sinne ja joku valokuva, että tässä minä olen siellä kirjastossa. Valeuutiset ovat tämmöisiä, että niillä pyritään viemään ihmisten elämäntyöstä pois pala tai sitten väittämään, että ne ovat tehneet jotain, mitä ne eivät ole koskaan tehneet. Sitten aina miettii itse, että mihin kaikkeen puuttuu. Jos se on vain netissä joku yksittäinen tyyppi. Tai sitten jos näet, että sitä on lukeneet tuhannet ihmiset tai se on painettu jossain lehdessä, että se jää elämään, niin sitten sinun täytyy korjata. Se on osa työtä, että joutuu virheellisiä käsityksiä korjaamaan.

Millä asenteella te menette vaaleihin?

  • No, olen vähän tällainen viilipytty eli tällainen kauhean rauhallinen, ja olen oppinut oikeastaan kuuntelemaan ihmisiä. Ja sitten se, että on rauhallinen ja kuuntelee, niin sitten jotkut sanovat, että sehän vain kuunteli ja eihän se sanonut niin paljon. Olen koettanut vähän opetella tätä asennetta. Filosofi Esa Saarinen, joka opettaa tuolla Aalto-yliopistossa, sanoi minulle, että jokainen puhetilaisuus pitäisi alkaa niin kuin että Finnairin lentäjä lähtee koneella ja vetää ne nupit täysille. Sitten se kone lähtee. Aina kun tulet jonnekin, niin tulet just niitä ihmisiä varten. Se on ainutkertainen tilanne, kun tulet jokaiseen tilanteeseen. Sitä ei ole niin helppo toteuttaa, mutta usein nipistän itseäni, kun tulen jonnekin tai ainakin tapaan uusia ihmisiä, että hei, minulle tämä voi olla kymmenes tapaaminen tänään, mutta näille ihmisille se on se minun ainoa tapaaminen, ja ehkä he eivät ole tavanneet aikaisemmin ja he saavat sen ensivaikutelman. Sellaisella asenteella.

Vähän niin kuin tässä…

  • Joo, vähän niin kuin tässä, kun en ole tavannut teitä aikaisemmin. Kun lähdette tästä, niin teillä on jokin mielikuva, että se oli sellainen ja sellainen tyyppi. Vaikka on erilaisia tilanteita ja erilaisia tapaamisia, niin pitäisi jokaiseen tilanteeseen satsata. Se on tärkeää, ja oikeasti antaa jotakin. Sitä minä yritän, vaikka en aina onnistu. Välillä on niin tylsiä kuulijoita, että sitten ajattelee, että mitä minä enää näille pystyn sanomaan. Riippuu tilanteesta.

Miksi haluatte yrittää uudelleen presidentinvaaleissa?

  • No se on tietysti iso päätös, vaikea päätös, että kun on kerran ollut ehdokkaana, niin lähteekö uudestaan. Näiden presidentinvaalien alla oli semmoista ilmaa, että kauhean monet kieltäytyivät. Kun Sauli Niinistö on niin suosittu jne. Minäkin olen tavannut näitä, jotka kieltäytyivät, ja sitten ne myöhemmin sanovat, että kyllä oli huono tv-tentti ja kukaan ei sanonut mitään. Minä sanon, että no hei, sinähän kieltäydyit siitä – olisit itse siellä. On hirveän helppo sanoa ulkopuolelta, että näin ja näin pitäisi tehdä. Ehkä ajattelin myöskin, että en halua olla semmoinen passiivinen kieltäytyjä. Tilanne voi olla vaikea, mutta politiikkaan kuuluu se, että pitää myöskin vaikeisiin tilanteisiin uskaltaa. Ja sitten se uskallus usein palkitaan jotenkin. Kun menee ehdokkaaksi, niin aina tulee ensin se, että mikä tämäkin nyt on, ja miksi toikin tyyppi nyt yrittää, mikä se oikein luulee olevansa. Tämähän on aina se ensimmäinen. Mutta sitten kun se alkaa ja sitkeästi teet sitä, mihin uskot, ja just nämä asiat, mitä minä sanoin: ilmastonmuutos, ympäristö, suvaitsevaisuus, vihapuhe, rauhan asiat – jonkun pitää niistä puhua. Se vaikuttaa kuitenkin suomalaisiin, ei vain se, kuka valitaan presidentiksi, vaan se, millainen se keskustelu on, mitä asioita siellä puhutaan. Esimerkiksi, jos siellä puhuttaisiin vain, että me halutaan eroon Euroopan Unionista, ja me halutaan eroon pakolaisista, että me halutaan rakentaa iso muuri Suomen ympärille, niin olisi sitä aika vaikea katsoa telkkarista itsekin, jos se olisi sellaista – niin kuin se välillä voi olla. Jotenkin se halu vaikuttaa on itseäni motivoiva.

Miksi juuri te olisitte hyvä presidentti?

  • Presidentin tehtävää voi hoitaa hirveän eri tavalla, mutta tietysti minulla on pitkä kansainvälinen kokemus. Olen ollut YK:ssa kuusi vuotta ja Euroopan Unionin erityisedustajana maailman kriisialueilla kaksi vuotta ja sitten pitkän aikaa eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan jäsen, että ulkopolitiikka on minun sellainen leipälajini, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, mitä olen hoitanut aina. Minulla on hirveän iso verkosto maailmalla eli näihin rauhanprosesseihin ja kriisialueisiin liittyen Sudanissa ja Somaliassa ja Afganistanissa, ja monissa niissä maissa, mistä monet ajattelevat, että ne ovat pakolaisuuden juurisyitä, niin tunnen paljon ihmisiä ja joidenkin valtioiden valtionpäämiehiä ja paljon ministereitä ja paljon kansalaisjärjestöjen toimijoita. Ja kun se presidentin tehtävä, kun hän tekee ulkopolitiikkaa, niin on myös pitää yllä sitä verkostoa, ja vaikuttaa asioihin. Tämä on minun elämänkokemukseni ja työn tulos. Ja sitten toisaalta niin kuin sanoin, nämä ympäristöasiat: olen ollut mukana tekemässä maailman ilmastosopimuksia ja näitä kansainvälisiä sopimuksia, ja ajattelen, että Suomi voisi olla niissä nykyistä aktiivisempi. Ja haluaisin, että Suomi olisi.

Jos voittaisitte vaalit ja teistä tulisi Suomen presidentti, miten muuttaisitte Suomea?

  • Kyllä ensinnäkin, aina kun kävelen presidentinlinnan ohi, niin aina ajattelen, että siinä on hieno rakennus, jossa on vain yhdet bileet vuodessa, 6.12., tai ainakin tiedämme, että siellä on tämmöiset bileet vuodessa. Haluaisin, että presidentti tavallaan tapaisi enemmän erilaisia, ihan tavallisia suomalaisia. Olen käynyt esimerkiksi tämän kampanjan aikana tapaamassa esimerkiksi syrjäytyneitä nuoria. Tuolla Inarintiellä on sellainen Kohtaus ry. Siellä oli 30 tai 40 nuorta, joilla ei ole yhtään kaveria, siis Helsingissä asuvia nuoria, ja tämmöiset ongelmat haluaisin presidenttinä tehdä näkyväksi. Tai meidän maahanmuuttajanuoria, jotka sanovat, että heihin kohdistuu syrjintää, tai meidän omia romaninuoria tai muuta, niin mielestäni presidentin pitäisi tavata paitsi erilaisia poliittisia päättäjiä niin myös tavallisia ihmisiä, tavallaan voimaannuttaa ja tehdä näkyväksi joitakin ongelmia, joita meillä on tässä yhteiskunnassa. Ja siihen käyttäisin myös sitä presidentin asemaa ja valtaa. Paitsi näihin kansainvälisiin juttuihin, niin vähän tähän kotimaiseen   ilmapiiriin vaikuttamiseen. Meillä on aika paljon vihapuhetta, syrjintää. Meillä on tämä #metoo-kampanja ollut, häirintääkin on ollut yllättävän paljon, kouluissakin jopa. Presidentin arvojohtajuus tarkoittaa sitä, että vaikutat sellaisten arvojen puolesta, jossa ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat, ja täällä Suomessa on tilaa kaikille toimia ja tehdä asioita.

Haluaisit nähdä enemmän ihmisiä …

  • Joo, ja mielestäni presidentti voi niillä tapaamisilla vaikuttaa. Kun kysytään, että eihän presidentti säädä lakeja, ne säätää eduskunta ja hallitus, tai eihän presidentillä ole budjettia kotimaan asioihin vaikuttamiseen, mutta kun kutsut sinne presidentinlinnaan sellaisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa syrjäytyneitä, tai joilla on tällaista asiaa, niin pelkästään se tapaaminen jo voimaannuttaa aika paljon ja tuo ne ihmiset näkyväksi.

Me teimme kirjoituksia, että Jos olisin presidentti, niin jotkut laittoivat, että kutsuisin Linnan juhliin lapsia ja ihan normaaleja ihmisiä…

  • Niin, eihän se ole pelkästään ne juhlat, vaan sinne voisi kutsua ihan pitkin viikkoakin ihan just pyöreän pöydän ympärille, vähän niin kuin tässäkin istutaan, erilaisia keskustelemaan. Presidentti voisi olla paljon näkyvämpi sen tyyppisissä asioissa. Ja totta kai juhlatkin ovat sitten.

 

Kiitos kun saimme tulla haastattelemaan!

 

 

Miksi EN haluaisi olla Suomen presidentti?

Miksi en haluaisi olla Suomen presidentti

 

Jos minä olisin Suomen tasavallan presidentti, todennäköisesti matkustelisin ja edustaisin Suomea ulkomailla, mutta en ole akateeminen tai järjestelmällinen. Palavereissakin vain räpläisin sormiani ja lauleskelisin. Antaisin väärää kuvaa Suomesta enkä ymmärrä höykäsen pöläystä tärkeistä papereista ja politiikasta enkä uskalla puhua yleisön edessä.

Martta 5B