Blog

Somenatiiviksi ei synnytä – Yle ajantasa

 

Tuukka Paananen, Lauri Palsa ja Raili Löyttyniemi Ylen radiostudiossa
Tuukka Paananen, Lauri Palsa ja Raili Löyttyniemi Ylen radiostudiossa

 

Mediaviikon johdosta YLEN ajantasan Tuukka Paananen kutsui studioon projektipäällikkö Lauri Palsan Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista, toimittaja Raili Löyttyniemen Ylen Oppiminen tiimistä ja rehtori Kari Kivisen keskustelemaan aiheesta “Somenatiiviksi ei synnytä”.

Kuuntele radio-ohjelma Ylen Areenasta !

 

Mediataitoviikon logo.jpg

 

Lauri Palsa, projektipäällikkö Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista ja Ylen toimittaja Raili Löyttyniemi kertovat lisää.  , Raili Löyttyniemi ja !

Presidenttiehdokkaat vastasivat HRSK:n kiperiin kysymyksiin kukin omalla tavallaan

“Jokainen sukupolvi yleensä löytää omat aikaan sopivat vaikuttamisen keinot” – presidenttiehdokkaat vastasivat HRSK:n kiperiin kysymyksiin kukin omalla tavallaan.

HRSK:n toimittajat lähettivät vaalien alla sähköpostitse kaikille presidenttiehdokkaille kolme ajankohtaista kysymystä:

Millaisia aloitteita olisitte presidenttinä valmis tekemään, että nuoret saataisiin aktiivisemmin osallistumaan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun?

Voisiko esim. sähköinen media tarjota tässä uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia?

Jos tulisitte valituksi, mihin suuntaan aikoisitte kehittää suomalaista yhteiskuntaa? Millaisena näette Suomen kahdenkymmenen vuoden päästä?

Mitä turvallisuusuhkia näette Suomen lähiympäristössä tai kauempana tällä hetkellä?

niinistc3b6-4

Tässä ehdokkaiden vastaukset:

RKP:n Nils Torvalds vastasi kykenevänsä nostamaan esille mielenkiintoisia teemoja, mutta hän luottaisi presidenttinä myös nuorten kykyyn tarttua tulevaisuuden haasteisiin.

Torvalds toteaa, että 20 vuoden kuluttua meillä on käsissämme valtavia haasteita kun maailma muuttuu yhä kovemmalla tahdilla. Hänen mukaansa meidän tulee pysyä mukana tässä kehityksessä, mikä Torvaldsin mukaan vaatii lisää panostusta monipuoliseen koulutukseen. Hän korostaa myös innovatiivisuutta sekä teknologian merkitystä tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa.

Kysyttäessä mitkä ovat Suomen turvallisuuden suurimpia uhkia Torvalds mainitsee lähiympäristössä Venäjän sen epävakauden ja huonon hallintojärjestelmän takia. Lisäksi Afrikan kasvava väestö tulee olemaan uhka yhteisvaikutuksessa ilmastonmuutoksen kanssa. ”Kaiken lisäksi meitä on kohta 9 miljardia ihmistä maailmassa. Kaikille pitää taata ruokaa ja vettä. Siinä haasteita ihan riittävästi.”

Torvaldsin lausunnot tulevaisuudesta antavat sinällään realistisen kuvan, etteivät hänen mukaansa ongelmat ole parissa kymmenessä vuodessa ohitse, vaan ennemminkin kasvavat. Hän mainitse alati kiihtyvän kehityksen, mutta ei selitä sitä syvemmin, mikä kertoo haasteiden vaihtelevuudesta. Suomen turvallisuusuhat Torvalds tiivistää hyvin ja loogisesti perustellen.

Keskustan Matti Vanhanen olisi presidenttinä valmis kuuntelemaan nuorten näkemyksiä ja hän avaisi presidentinlinnan ovet mm. nuorille, joille tarjoutuisi siten tilaisuus tuoda esiin erilaisia toimenpide-ehdotuksia. Matin mukaan “jokainen sukupolvi yleensä löytää omat aikaan sopivat vaikuttamisen keinot” mutta Keskustan ehdokas on huolissaan siitä, että nuoret jakautuvat politiikasta paljon kiinnostuneisiin ja niihin, joita se ei voisi vähempää kiinnostaa. Vanhanen ilmoittaa myös tukevansa kunnallisvaalien äänestysikärajan laskemista kuuteentoista ikävuoteen, mikä hänen mukaansa päästäisi nuoret vaikuttamaan kotonaan tunteviin asioihin.

Suomi on Vanhasen mukaan 20 vuoden päästä alueellisesti eheä ja oikeudenmukainen. Keskustelu ja debatti ovat mahdollisia tärkeistä asioista ja Suomi on osana laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomi on myös aktiivinen Afrikan nostamisessa tulevaisuuden maanosaksi ja jatkamme yhä panostusta koulutukseen sekä tutkimukseen.

Suurimmiksi turvallisuusuhiksi Vanhanen listaa välinpitämättömyyden ja kansainvälisten sääntöjen halveksunnan ja siinä syyttävä sormi osoittaa Venäjälle sen Krimin valtauksen takia. Myös miljoonien afrikkalaisten turvapaikanhakijoiden aalto voi koetella Suomen kestokykyä.

Vanhanen keskittyy paljon nuorten asemaan nyt ja tulevaisuudessa. Hänen huolensa nuorten jakautumisesta on todellinen ja hän tarjoaa siihen ratkaisun, jonka pystyisi presidenttinä toteuttamaan. Turvallisuusuhista Vanhanen mainitsee Venäjän ja Afrikan lisäksi kansainvälisen yhteisön, jonka sääntöjen rikkominen voi levitä Ukrainan kriisin vaikutuksesta muualle.

SDP:n ehdokas Tuula Haatainen rinnastaa vastauksessaan nuorten ja lasten koulutuksen parantamisen yhteiskunnallisen tasa-arvon parantamiseen:

“Iso tavoite on vähentää yhteiskunnallista eriarvoistumista. Keskeisiä keinoja tähän on tarjota laadukasta koulutusta kaikille lapsille ja nuorille. Hyvinvointivaltio palveluineen auttaa myös monin tavoin eriarvoistumisen vähentämisessä.”

Haatainen ei vastauksessaan keskity nuorten aseman parantamiseen, vaan koko yhteiskunnan parantamiseen nuorten kautta. Hän ei myöskään valitettavasti kerro näkemyksiään suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta.

Turvallisuusuhiksi Suomea kohtaan Haatainen nimeää Venäjän ja Eu:n välien huonontumisen, sekä Ukrainan kriisin pitkittymisen. Turvallisuusuhiksi muualla maailmassa Haatainen luettelee myöskin konfliktit Korean niemimaalla sekä Syyrian sodan: ”Syyrian sota sekä muut alueelliset konfliktit Välimeren eteläpuolella ovat johtaneet siihen, että ihmiset ovat joutuneet lähtemään pakolaisiksi. Näistä osa on hakenut turvaa EU:n alueelta.”
Vasemmistoliiton Merja Kyllönen kertoo pitävänsä nuorten poliittista asemaa tärkeänä. Hän aikoo laajentaa poliittista vuoropuhelua kouluihin ja “tuoda päätöksentekoa lähemmäs nuoria.” Kyllönen myöskin painottaa sitä, että nuorten aseman parantaminen parantaa koko yhteiskuntaa tulevaisuudessa.

Koskien suomalaista yhteiskuntaa, Kyllönen kertoo haluavansa Suomen pysyvän sotilaallisesti puolueettomana, jolloin Suomi voisi toimia esimerkkinä muille maille demokraattisesta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Kyllösen mukaan Suomen politiikan tulee myöskin pohjautuvan tiukkaan ilmastopolitiikkaan: “Kaikki poliittiset päätökset on pohjauduttava kestävään ilmastopolitiikkaan. Turvallinen yhteiskunta on mahdollinen vain, jos vastataan ilmastonmuutoksen sekä luonnonvarojen riittävyyden haasteeseen ja pidetään elinympäristö elinkelpoisena.”

Suomen turvallisuusuhkina Kyllönen mainitsee ihmisten eriarvoistumisen ja ilmastonmuutoksen. Lausunnossaan Kyllönen puhuu vain yhteiskunnan sisäisestä eriarvoistumisesta, taloudesta ja ympäristöstä. Hän ei näe Suomeen kohdistuvan mitään sotilaallista uhkaa. Kyllönen aikoo arvokeskustelun kautta mm. poistaa syrjintää ja tuloeroja.

Paavo Väyrynen (sit.) vastasi kysymyksiimme lyhyillä, mutta ytimekkäillä lauseilla, joten ne on liitetty tekstiin kokonaisuudessaan: “Rohkaisisin nuoria osallistumaan nuorisovaltuustojen työhön ja vierailisin nuorten parlamentin istunnossa.” Ehdokas Väyrynen aikoo siis nähtävästi parantaa nuorten asemaa oman esimerkkinsä kautta.

“Kehittäisin Suomea itsenäisempään, ympäristöllisesti kestävämpään sekä taloudellisesti ja alueellisesti tasa-arvoisempaan suuntaan.” Lausunto on mielenkiintoinen muutamasta syystä. Ensinnäkin Väyrynen ei kerro, miten hän aikoo saavuttaa nimeämänsä päämäärät. Toiseksi “itsenäisempi ja alueellisesti tasa-arvoisempi suunta” on epämääräinen vastaus. Eikö Suomi ole tarpeeksi itsenäinen? Mitä Suomen alueellisia eroja Väyrynen haluaa muuttaa?

“Suomen lähialueiden huolestuttavimpia uhkia ovat sotilaallisen vastakkainasettelun kiihtyminen sekä Itämeren huono tila. Kauempana olevia uhkia ovat suurvaltojen välinen vastakkainasettelu, lukuisat tuhoisat sodat, ilmastonmuutos sekä ihmisten muuttovirrat köyhemmistä maista rikkaampiin.” Väyrysen sanavalinta on pantava merkille: ilmastonmuutos on hänen mukaan “kaukainen” uhka Suomelle. Lausunto antaa myös ymmärtää pakolaisten olevan ongelma jossain kaukana, mutta Suomessa heillä ole ongelmia.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä ja Vihreiden ehdokas Pekka Haavistolta emme saaneet vastausta kysymyksiin, mutta esimerkiksi kysymykseen nuorten osallistumisesta ja kiinnostumisesta politiikkaan he antoivat haastattelun 13. marraskuuta järjestetyn vaalipaneelin jälkeen. Ks. tarkemmin tästä:

https://webonline.blog/2017/11/29/hrsk-presidentinvaalipaneelissa-13-11-2017-ehdokkaat-hrskn-lukiolaisten-haastateltavina/

 

Tuolloin Niinistö mainitsi ettei ketään voi pakottaa innostumaan asioista ja siksi politiikasta pitäisi tehdä yleisesti kiinnostavaa.

Pekka Haaviston mukaan poliitikoille, jopa presidentille on tärkeää olla yhteydessä nuoriin ja muihin erityisryhmiin. Hän käyttäisi presidenttinä arvovaltaansa siten, että avoimesti tapaisi ihmisiä. Näin hän toivoo osoittavansa ihmisille, että heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita, että heidän kanssa halutaan olla tekemisissä, mikä voisi johtaa ihmisten yleisempään osallistumiseen politiikassa.
HRSK ei valitettavasti tavoittanut myöskään Perussuomalaisten Laura Huhtasaarta, joten hänen lausuntonsa puuttuvat tästä jutusta. Voimme silti spekuloida hänen mahdollisia vastauksiaan kysymyksiimme:

Huhtasaari arvostaa perinteisiä suomalaisia arvoja, kuten uskonnonvapautta. (http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242063-mika-uskonvapaus) Huhtasaari on myöskin blogissaan kertonut avoimesti ihailevansa Amerikan presidentti Donald Trumpia: “Amerikkalaiset saivat presidentiksi Miehen! Eivät hiirtä.” Tästä saamme osviittaa siitä, minkälaiseen suuntaan Huhtasaari aikoisi viedä suomalaista yhteiskuntaa.

Koskien turvallisuusuhista, joita Suomi kohtaa, voimme olettaa maahanmuuton olevan tärkeä aihe Huhtasaaren vastauksessa. Hän on jo mm. puhunut blogissaan tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolesta.

http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242013-johtajuus-puuttuu

Suomen turvallisuudesta on tulkintaeroja

Ehdokkaiden lausunnoista löytyy paljolti pienempiä eroja, mutta suuria jakoja linjoissa. Esimerkiksi RKP:n Nils Torvalds ja Keskustan Matti Vanhanen pitävät Afrikan elinolojen huononemista ja siitä johtuvaa massiivista siirto- ja pakolaisuutta Suomelle uhkana, johon pitää varautua. Valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen näkee sen sijaan ilmastonmuutoksen ja sen mahdolliset seuraukset Suomelle kaukaisena uhkana.

Nuorten poliittisen osallistumisen lisäämiseksi SDP:n Tuula Haatainen kertoo ratkaisuksi suomalaisen hyvinvointivaltion parantamisen, parantaen nuorten asemaa muun yhteiskunnan mukana. Paavo Väyrynen ja Vihreiden Pekka Haavisto olisivat sen sijaan suoraan yhteydessä nuoriin, keskustellen nuorten omista asioista.

Mikael Kataja

Paavo Honkanen

Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja lukio

 

Pikapyrähdys tv-uutisstudiossa – mediakurssi otti selvää Ylen toimittajista kulissien takana

Mediakurssin toimittajaryhmä sai tilaisuuden tutustua aamu-tv- ja uutisstudioihin sekä Ylen verkkosivujen toimitukseen Ylen mediatalossa 16.1. Kyselimme toimittaja Silja Rauniolta ja uutisankkuri Hanna Visalalta, millaista toimittajan työ on nykypäivänä valtakunnan ykkösmediassa.

Tutustumiskierroksen alussa uutisankkuri Hanna Visala esitteli meille tv:n uutisstudiota ja kertoi, millaisia työvaiheita uutisten toimittamiseen liittyy ennen suoraa tv:n uutislähetystä.

Mediakurssi tutustumassa tv-uutisstudioon. Studio vaikutti luonnollisessa koossaan pienemmältä kuin tv-ruudussa. Neljäntenä oikealla Hanna Visala.
Mediakurssi tutustumassa tv-uutisstudioon. Studio vaikutti luonnollisessa koossaan pienemmältä kuin tv-ruudussa. Neljäntenä oikealla Hanna Visala.

HRSK: “Miten uutisjuttu syntyy Ylen tv:n uutistoimituksessa? Kuka tai ketkä päättävät mitkä aiheet valitaan, miten juttu rajataan ja mikä on jutun lopullinen sisältö? Saavatko toimittajat itse päättää mistä aiheista he kirjoittavat?”

Hanna Visala: “Meillä on aamuisin tällainen kokous, jossa katsotaan päivän agenda, eli mitä siellä on tulossa. Meidän eri toimitukset, kuten taloustoimitus ja politiikka, on seurannut jo valmiiksi esimerkiksi jotakin vaaleihin liittyvää. On toki myös valmiina tiettyjä aiheita, mutta uutiset ovat hetkessä kiinni, ja jos jotain tapahtuu samana yönä tai aamuna, niin sitten se agenda menee vähän uusiksi sen mukaan, mikä on päivän ykkösuutinen.”

Periaatteessa Ylen toimittaja tekee jutun sekä TV:lle että radioon ja kirjoittaa aiheesta vielä verkkoartikkelin. Joskus tämä pitää tehdä yhdessä päivässä ja usein on niin, että jos se on “päivän päälle” tapahtuma, niin sitä ei voi tehdä etukäteen, Visala kertoo. Toki tutkivassa journalismissa, tai jos on pöyhitty jotakin asiaa pitkään, on työlle enemmän aikaa.

Aamukokouksen jälkeen, kun toimittaja on saanut tehtävänannon tai lähtee työstämään itse keksimäänsä aihetta, on tavoitteena yleensä saada uutinen neljään eri radiolähetykseen. Kuvaaja on tietysti mukana, jos tehdään TV-uutinen. Päivän aikana tehdään haastattelu ja kirjoitetaan käsikirjoitus. Sen jälkeen se editoidaan leikkaamossa. Voi olla, että radiouutisen lisäksi tehdään TV:lle vain lyhyt sähke, jos kaikkea ei ole saatu valmiiksi. Ensimmäinen TV-versio menee kuuden uutisiin ja myöhemmin puoli yhdeksän uutisiin.

Visalan mukaan radio oli ennen nopein media, sen jälkeen TV, viimeiseksi verkkouutinen. Nyt tilanne on kääntynyt: verkkoon pitää saada uutinen heti, kun on varmistettu, että sen tiedot pitävät paikkaansa.

Uutisankkuri Hanna Visala HRSK:n toimittajaryhmän haastateltavana.
Uutisankkuri Hanna Visala HRSK:n toimittajaryhmän haastateltavana.

Kysyimme myös toimittaja Silja Rauniolta, miksi hän ryhtyi juuri tähän ammattiin.

Silja Raunio: “No, oikeestaan se oli ehkä vähän sattumaa. Olin itse kiinnostunut aikoinaan yhteiskunta- ja valtiotieteistä, ja journalismi on tavallaan sellainen hauska sovellus siitä, että voi olla tekemisissä yhteiskunnallisten asioiden kanssa. Ja sitten parhaimmillaanhan tämä voi vaikuttaa siihen, että yhteiskunnassa keskusteltaisiin enemmän joistain asioista, kuin aikaisemmin.”  

HRSK: “Mistä pidät eniten/vähiten työssäsi?”

Silja Raunio: “Pidän taitavista työtovereista ja siitä, että saan olla yhteiskunnallisten asioiden parissa. Vähiten pidän siitä, että työajat saattavat olla vaihtelevia ja välillä täytyy valvoa pitkään.”’

Silja Raunio tutustuttaa meidät verkkouutisten toimittamiseen.
Silja Raunio tutustuttaa meidät verkkouutisten toimittamiseen.

HRSK: “Mitä tietoja ja taitoja olet ottanut mukaasi lukioajoilta?”

Silja Raunio: “Meillä oli aikoinaan hyvä mediakurssi koulussa, ja myös hyvä äidinkielen, ilmaisutaidon ja historian opetus.

HRSK: “Miten aloittelevan toimittajan on mahdollista saada näkyvyyttä ja edetä urallaan?”

Silja Raunio: “Pitää olla aktiivinen, ja pitää myös olla paljon työnäytteitä, että voi näyttää työnantajille, että tällaisia juttuja mä olen esimerkiksi tehnyt.”

Silja Raunio: “Pidän taitavista työtovereista ja siitä, että saan olla yhteiskunnallisten asioiden parissa. Vähiten pidän siitä, että työajat saattavat olla vaihtelevia ja välillä täytyy valvoa pitkään.”’

Toimittajan työ elää siis nykypäivän mukana. Maailmalla sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, joten toimittajilla riittää varmasti jatkossakin tekemistä.

Vierailumme yleisradiossa oli lyhyt, ja haastattelua tehdessä aika tuntui kuluvan yllättävän nopeasti. Kaikkiin kysymyksiin emme saaneet vastausta, emmekä ajan puutteen takia ehtineet kysyä. Vartija sisäänkäynnin tiskillä ja “uutisdeskin” meluisa äänimaailma loivat asiallisen ja kiireisen tunnelman. Siitä huolimatta oppaamme olivat asiantuntevia haastateltavia, mikä teki vierailusta varsin mielenkiintoisen.

Paavo Honkanen

Smilla Särkkä

5-luokkalaisten esitys EDUCA-messuilla

HRSK:n 5-luokkalaiset oppilaat esittelivät EDUCA-messuilla mediataitokurssilla oppimiaan asioita. Kurssiin liittyi myös presidentinvaalien seuranta.

Oppilaiden toiveet ovat selkeitä:” Me haluaisimme vaikuttaa ruokapulaan, siihen ettei muovia menisi veteen, että kaikilla olisi puhdasta vettä, että maailmassa olisi enemmän tasa-arvoa ja siihen, että turvapaikanhakijat saisivat paremmat oltavat.

 

Hei,

Olemme Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun viidennen luokan oppilaita.

Esittelemme teille meidän medialukutaitoprojektiamme ja mitä kaikkea olemme oppineet ja tehneet ranskan kielen opettelemisen lisäksi.

Kerromme Mikko Salosta ja Päivälehden museosta jne. mutta ensimmäiseksi kuulette Jarmo Mäkelästä.

Jarmo Mäkelä
Jarmo Mäkelä

Jarmo Mäkelä on entinen toimittaja. Hän tuli koulullemme puhumaan siitä, että mediaan ei aina kannata luottaa.

Hän kertoi esimerkiksi ketun ja kilpikonnan tarinan, jossa kettu sai huijattua kilpikonnalta sen kuoren pois laittamalla uutisen televisioon, että jos antaa kuoren pois niin voi lentää mutta niin ei käynytkään ja kettu söi kilpikonnan.

kettu

Sen tarinan opetuksena oli, että ei kannata luottaa  kaikkeen vaikka se näyttäisikin luotettavalta.

Päivälehden museo

Olimme vierailulla Päivälehden  museossa, jossa opimme sananvapaudesta toimittaja Annan kanssa.

Näimme myös paljon vanhanajan paperipainokoneita. Näimme myös kuinka paljon ihmisiä on mediassa samaan aikaan – ja niitä on paljon.

mikko

Koulumme aloitti syksyllä yhteistyön Faktabaarin kanssa. Mikko Salo – yksi Faktabaarin perustajista – kävi kertomassa meille työstään faktantarkistajana.

Hänkin kertoi meille, että kaikkeen ei mediassa kannata luottaa ja että aina kannattaa tarkistaa onko lähde luotettava.

Opimme myös mitä disinformaatio, misinformaatio ja malinformaatio tarkoittavat.

Disinformaatio tarkoittaa tahallisesti väärän tiedon levittämistä huijaten muita ihmisiä uskomaan siihen.

Misinformaatio tarkoittaa vahingossa väärän tiedon levittämistä eikä sen tarkoituksena ole haitata muita ihmisiä.

Malinformaatio tarkoittaa yksityisasioiden tai muiden ei mediaan kuuluvien asioiden levittämistä.

paneeli

Koulumme 9.-luokkalaiset järjestivät vaalipaneelin, jossa he esittivät eri presidenttiehdokkaita ja heidän puolueitaan.

Me saimme vihreän ja punaisen lapun. Juontajat kysyivät meiltä kysymyksiä, joihin meidän piti vastata nostamalla vihreä (kyllä) tai punainen (ei) lappu.

äänestys

Pääsin parin luokkakaverini kanssa Heurekaan kuuntelemaan Vihreän puolueen puhetilaisuutta ja pääsimme myös henkilökohtaisesti haastattelemaan Pekka Haavistoa.

haavisto

Jännityksestä huolimatta se sujui hyvin ja saimme vastaukset kysymyksiimme, jotka olimme suunnitelleet.

Lisäksi opimme, että Pekka Haavisto halusi pienenä rallikuskiksi.

IMG_4813

Lähetimme kysymyksiä presidenttiehdokkaille. Suurin osa vastasi meille. Me teimme luokan seinälle suuren taulun , jossa oli jokaisesta ehdokkaasta kuva sekä vastanneiden ehdokkaiden vastaukset tiivistettynä.

Kysymysten kautta opimme enemmän ehdokkaista ja heidän näkemyksistään.

Joulu ja valeuutiset

Joulunäytelmässämmekin oli faktantarkistusta, koko luokka oli siinä mukana koska halusimme jakaa faktantarkistusta koko alakoululle.

Nyt jokainen – ykkösluokkalaisista kuutosiin tietää mitä on faktantarkistus.

vaalit

Me kirjoitimme kirjoitelmat “Jos minä olisin presidentti”.

Osa kirjoitelmista pääsi koulun nettisivuille ja tässä pari asiaa mihin me haluaisimme vaikuttaa.

Me haluaisimme vaikuttaa ruokapulaan, siihen ettei muovia menisi veteen, että kaikilla olisi puhdasta vettä, että maailmassa olisi enemmän tasa-arvoa ja siihen, että turvapaikanhakijat saisivat paremmat oltavat.

Meidän projektimme avulla lapset ja nuoret ovat oppineet mitä on demokratia, miten äänestetään, miksi tarvitsemme presidentin. Lisäksi olemme oppineet hakemaan tietoa ja suhtautumaan asioihin kriittisemmin.

Kiitos!

Lukion Mediakurssi vieraili Helsingin Sanomien toimituksessa

Kuva 10

Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun mediakurssin oppilaat vierailivat Helsingin Sanomien toimituksessa. Lue tästä otteita heidän raportistaan:

Kuva 11

Helsingin Sanomat puolustaa sananvapautta ja kansalaisten oikeutta saada luotettavaa tietoa

Mediakurssilaisten haastattelema Helsingin Sanomien toimitus puolustaa kansalaisten oikeutta tiedonsaantiin ja korostaa median vastuuta luotettavan tiedon välittäjänä. Median on päätoimittaja Kaius Niemen mukaan tarjottava kansalaisille ”pääsy sellaiseen tietoon, jota muuten ei olisi saatavilla.”

Mediakurssilaiset saivat harvinaisen tilaisuuden päästä seuraamaan uutisjuttujen tekemistä Helsingin Sanomissa 14.12. Kysyimme mm.: Miten uutinen syntyy päivälehden toimituksessa? Mitä työvaiheita siihen liittyy? Mitä tietolähteitä toimittaja käyttää tehdessään uutista? Miten toimittaja valmistautuu haastattelujen tekemiseen? Mediakurssilaisia kiinnosti myös, miten tiedonvälityksen digitalisoituminen, uusien ns. interaktiivisten medioiden ja jakelukanavien yleistyminen sekä mainosrahoituksen siirtyminen yhä enemmän sosiaaliseen mediaan on vaikuttanut uutisten toimittamiseen ja toimittajan työhön.

Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan kilpailutilanteen kiristyminen mainosmarkkinoilla on jossain määrin muuttanut myös Helsingin Sanomien toimituspolitiikkaa ja viime aikoina toimituksessa on panostettu entistä enemmän digitaalisten uutissisältöjen kehittämiseen. Kuitenkin ”Hesarilla” on Niemen mukaan edelleen vahva asema myös printtimediassa. Helsingin Sanomat on ”valtakunnallinen paikallislehti” eli koko maan kattavan uutistoiminnan lisäksi sillä on merkittävä rooli erityisesti metropolialueen tapahtumien uutisoinnissa.

Niemen mukaan uutistoiminnan avainsanoja ovat nykyään interaktiivisuus, kokemuksellisuus, yllätyksellisyys ja kiinnostavuus, eli median tulee tarjota lukijoille tarpeeksi kiinnostavia sisältöjä, jotka toisaalta koskettavat lukijakunnan omaa kokemusmaailmaa, mutta avaa samalla uusia näkökulmia yhteiskunnallisen todellisuuden hahmottamisessa. Digitaalinen media tarjoaa myös aivan uudenlaisia mahdollisuuksia aktiiviseen vuorovaikutukseen lukijakunnan kanssa.

Kaius Niemi korostaa Hesarin roolia yhteiskunnallisena toimijana; se on ”riippumaton sanomalehti,” joka tarjoaa ”pääsyn sellaiseen tietoon, jota muuten ei olisi saatavilla.” Monien poliittisten päätösten valmistelu tai päätöksenteko ei välttämättä aina ole avointa, vaikka tällä tiedolla olisi yhteiskunnallista merkitystä. Jotta suuri yleisö voi demokratiassa käydä avointa ja julkista yhteiskunnallista keskustelua, tulee tietoa olla mahdollisimman laajasti ja kattavasti saatavilla. Jotta tieto olisi luotettavaa, tulee median olla sitoutunut tarkistamaan faktat ja korjaamaan mahdolliset virheet.

Mediakentän pirstoutumisesta ja valeuutisten leviämisestä huolimatta lukijakunnalla on Niemen mukaan Suomessa vielä ainakin toistaiseksi kohtuullisen vankka luottamus perinteiseen ja riippumattomaan ammattimediaan, joka on sitoutunut journalismin perusperiaatteisiin.
Lue koko juttu tästä linkistä!